Tammasaarenkatu 1, 00180 Helsinki  020 728 0345  public@valmennuskeskus.fi

Viritetään värilähetys

Viritetään värilähetys

Työhönvalmentajan osa on kiitollinen. Asiat, jotka työtä tehdessä voivat joskus tuntua pelkiltä rutiineilta, muistuttavat varsinaisesta tärkeydestään asiakkaan kiittäessä vuolaasti avusta esim. CV:n tai työhakemuksen teossa. Rutinoituneen arjen harmaus muuttuu äkkiä elämän suureksi värilähetykseksi, josta ei mielekästä ohjelmasisältöä puutu.

Valmentajan ja asiakkaan suhde ei ole mikään yksisuuntainen katu. Kyse on kahden ihmisen välisestä vuorovaikutuksesta, johon valmentajakin liittyy inhimillisine ”asetuksineen”. Asetuksilla tarkoitan sitä, että ihminen on perusolemukseltaan sosiaalinen olento, synnynnäinen kanssatoimija. Tämä merkitsee sekä valmiuksia toimia toisten kanssa että syvälle ihmisyyden ytimeen juurtuneita tarpeita. Motivaatiopsykologian teoreetikot ovat nimenneet ne yhteenkuuluvuudeksi meikämaallikoiden puhuessa yhteisöllisyydestä. Mikko Alatalo on laulanut niistä ”ihmisen ikävänä toisen luo”.

Kun työhönvalmennuksen alussa tutustun uuteen ihmiseen ja keskustelemme hänen elämäntilanteestaan, hän harvoin aloittaa tyytymättömyyksiensä listausta raha-asioista. Vaikka koko yhteiskunta tuntuisi medioissa etsivän kannuksiaan euromääräisesti perusteltavista työllisyysratkaisuista, ihmisen elämänkokemuksen tasolla ei yleensä ole kyse vain niistä. Useammin on kyse ”sosiaalisesta kannustinloukusta”.

Kun ihminen ei pääse kiinni mielekkääseen toimintaan, hän ei pääse yhteyteen toisten ihmisten kanssa. Tilanteen loukuttuessa moni huomaa todella lamaantuvansa eikä ole harvinaista sekään, että kehää pyörivät ajatukset alkavat ruokkia tarkoituksettomuuden lamaavia tunteita. Yksinäinen paikallaan polkeminen ei olekaan mitään virkistävää downshiftaamista vaan uuvuttavaa selviytymistä elämästä, johon liian moni kokee työnpuutteen vuoksi kuuluvansa vain osittain.

Siksi työhönvalmentajan tärkein ”työväline” on hänen oma ihmisyytensä: valmiudet ja taidot kannustaa pientenkin osatavoitteiden saavuttamiseen, jotta asiat todella etenevät. Kannustuksen tärkeys muistuttaa merkityksellisyydestään aina, kun onnistumme yhdessä. Toinen ihminen virittää näkyviin sen, mikä minun on ihmisenä tunnistettava, jotta voin ylipäätään toimia: sen, että panoksellani on toiselle ihmiselle jotakin konkreettista merkitystä.

Tällaisessa kannustavassa vuorovaikutussuhteessa ei ole kyse mistään vaihtokaupasta vaan ihmiselle tyypillisestä käyttäytymisestä. Me tulemme siksi, mihin itsessämme uskomme ja voidaksemme johonkin uskoa, tarvitaan toisia ihmisiä. Saan, mitä jaan – ja päinvastoin.

Elämästä ilman aitoa kanssatoimijuutta tulee ankean harmaata mykkäfilmiä. Meidät on suunniteltu värilähetyksen virittäjiksi toinen toisillemme ja niihin asetuksiin perustuvat keinomme onnistua yhdessä myös työhönvalmennuksessa.

Mika Ijäs
Työhönvalmentaja
Valmennuskeskus Public