Tammasaarenkatu 1, 00180 Helsinki  020 728 0345  public@valmennuskeskus.fi

”Ei ole enää sellaista fiilistä, että luovuttaminen olisi vaihtoehto”

”Ei ole enää sellaista fiilistä, että luovuttaminen olisi vaihtoehto”

Minkälainen prosessi korkeakouluun hakeminen tänä päivänä on? Kuinka paljon aikaa ja vaivaa täytyy uhrata lunastaakseen itselleen opiskelupaikka yhdessä Suomen johtavista yliopistoista? Tästä aiheesta meille kertoo Nuoret töihin! -palveluun osallistunut tamperelainen Juhana Sarkki, joka aloittaa elokuussa opinnot Aalto-yliopiston Game Design and Production -koulutusohjelmassa.

Marika (valmentaja): Olet päässyt nyt toisella yrittämällä Aalto-yliopistoon. Minkälainen prosessi tämä korkeakouluhaku on ollut nyt tänä vuonna ja toisaalta viime vuonna?

Juhana: Ensimmäinen hakukerta oli enemmän kokeilua, joten en ollut pettynyt, kun en päässyt sisään. Paremminkin olin otettu, kun pääsin ensimmäiselle varasijalle. Kokemus oli voimaannuttava ja tajusin, että nyt tiedän tarkalleen, minkälainen prosessi on ja minkälainen on muiden hakijoiden taso. Tuolloin päätin, että valmistaudun seuraavan vuoden aikana niin paljon kuin mahdollista ja haen uudestaan. Suuri merkitys oli myös sillä, että varasijan saaneita rohkaistiin soittamaan yliopistolle ja kysymään palautetta. Sain keskustelusta listattua ne oleelliset asiat, joihin minun tulisi seuraavan vuoden hakuprosessissa keskittyä.

Vuoden 2019 hakuprosessissa työstin asioita paljon koko vuoden ajan. Haun ensimmäinen vaihe tuntui helpolta, koska pystyin hyödyntämään edelliselle vuodelle laatimiani CV:ä ja motivaatiokirjettä pohjina. Olo oli varma sen suhteen, että pääsen toiseen vaiheeseen. Toinen vaihe sisälsi pelisuunnittelutehtävän, joka piti dokumentoida ja lisäksi kirjoittaa 1000 sanan essee. Myös esseen kirjoittamiseen oli apua edellisen vuoden samankaltaisesta tehtävästä.

Itse pelintekoprosessi oli kuitenkin tänäkin vuonna raskas. Kävin läpi koko tunneskaalan alkuinnostuksesta tuskastumiseen, jolloin tuntui, että ideoita ei tahdo syntyä. Nyt kuitenkin tiedän, että tuskailukin on tärkeä vaihe. Jossain kohtaa tulee läpimurto, saan uuden idean, jonka pohjalta tehtävä ikään kuin kirjoittaa itse itsensä, kun pääsen flow-tilaan. Tässä vaiheessa prosessia tietokoneen ääressä tuli välillä istuttua 14-16 tuntia vuorokaudessa ja voin jopa fyysisesti huonosti, mutta työ eteni ja tuli valmiiksi.

Hakuprosessin viimeisenä tehtävänä laadin presentaation, jonka esittelin haastattelutilanteessa yliopiston professoreille.

Nyt kun opiskelupaikka on varmistunut, minulla on todella optimistinen olo. Olen päässyt hyvään putkeen, joka johtaa kohti omia tavoitteita. Aikaisemmin koin, että tässä iässä – pian 30 -vuotiaana – pitäisi olla jo pitkällä oman uran suhteen. Nyt koen, että tekeminen on mielekästä ja luotan siihen, että kun jaksaa odottaa, asiat loksahtelevat paikoilleen.

M: Mikä on sinulle tärkein oppi tästä hakuprosessista?

J: Prosessista tulee päällimmäisenä mieleen, että olen saanut älyttömästi itsevarmuutta. Pystyn nyt luottamaan siihen, että jos tahtotila ja motivaatio on vahva, sitä pystyy mihin tahansa. Tämä edellyttää sitä, että on tarvittavat valmiudet, kuten sopivat ohjelmistot ja aikaa tekemiselle. Loppu on kovaa työntekoa, mutta se sujuu, kun saa flow-tilan päälle. Ei ole enää sellaista fiilistä, että luovuttaminen olisi vaihtoehto.

M: Mitä vinkkejä antaisit muille korkeakoulun pääsykokeisiin valmistautujille?

J: Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta perusviestini muille on, että usko itseesi. Kun on tahtoa ja uskoo itseensä, niin pystyy tekemään tosi hienoja juttuja. Kannattaa myös muistaa, että muutkin korkeakouluun hakijat – ja myös valintoja tekevät professorit – ovat vain ihmisiä. Heilläkin on samoja fiiliksiä kuin sinulla; he kärsivät joskus laiskuudesta tai epäilevät osaamistaan. Terve itsevarmuus kehittyy vain sillä, että näkee paljon vaivaa kehittymisensä eteen ja kokee sen myötä onnistumisia.

Toinen viestini muille nuorille on se, että uskaltakaa miettiä rauhassa, mikä on se oma juttu. Yhteiskunta painostaa tekemään ratkaisuja nopeasti, mutta kannattaa tutkailla ja kokeilla rauhassa eri juttuja, että oma ala löytyy. Kun pohtii erilaisia vaihtoehtoja, niin voi tehdä sinä aikana muita töitä. Itsekin olen tehnyt lähes koko hakuprosessin ajan osa-aikaisesti töitä.

Haluan myös kannustaa asioiden itsenäiseen opiskeluun. Monia asioita voi opiskella netissä ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Itsekin olen opiskellut peli/3D-juttuja esim. tutoriaalivideoiden avulla. Tässä punnitaan se motivaatio ja halu päästä kohti unelmia, koska itsenäinen opiskelu edellyttää asiaan paneutumista ja muista vapaa-ajan menoista tinkimistä. Kun pääsee sen ”ei musta oo tähän” -vaiheen yli, käärii hihat ja alkaa vaan kiipeämään sitä ruohonkortta ylöspäin niin niitä onnistumisia tulee takuulla jossain vaiheessa.

M: Minkälaista roolia Valmennuskeskus Publicin Nuoret töihin! -valmennus näytteli pääsykoevalmistautumisessasi?

J: Vertaisin palvelua psykologin tapaamisiin. Eli tärkein anti on ollut mahdollisuus keskustella ja reflektoida asioita. Minua helpotti, kun pääsin puhumaan ja purkamaan ajatuksia toisen ihmisen kanssa. Valmentajallani tuntui olevan pitkä kokemus työnhaku- ja koulutusasioista. Helpotti päästä keskustelemaan henkilön kanssa, jolla on kokemuspohjaa. Se on ihan eri asia kuin keskustelut esimerkiksi kavereiden tai puolison kanssa.

Keskustelujen lisäksi sain palautetta hakuprosessin edellyttämästä CV:stä. Minulla ei ollut ennestään kokemusta kuin hyvin perinteisen CV:n tekemisestä ja nyt tuntui, että CV täytyy tehdä kokonaan uudella tavalla. Valmentajaltani sain ammattilaisen lausunnon työstämästäni CV:stä. Pystyin sen jälkeen siirtymään joustavasti seuraaviin hakuprosessin tehtäviin, kun tiesin että CV on nyt kunnossa.

M: Millä mielellä aloittelit valmennusta ja oliko sinulla jonkinlaisia ennakkokäsityksiä palveluun liittyen?

J: En ollut ottanut hirveästi selvää TE-toimiston tarjoamista palveluista, kun tulin Nuoret töihin! -palvelun info-tilaisuuteen. Osa-aikatyöni olivat vähentyneet ja tämän vuoksi olin ilmoittautunut työnhakijaksi. Tavoitteeni pääsykokeisiin valmistautumisesta olivat kuitenkin jo selvillä, joten infoon mennessä oli hieman turhautunut olo. Tulin paikalle ikään kuin väkisin raahattuna.

Oma asenteeni on kuitenkin sellainen, että olen täysillä mukana kaikessa. Niinpä kuuntelin infossakin tarkkaan, mitä siellä kerrottiin. Valmennuskeskus Publicin valmentaja kertoi, että teillä on tarjolla pelialan koulutusta. Tämä herätti kiinnostukseni ja ilmoittauduin mukaan palveluun.

Kun menin ensimmäiseen tapaamiseen, ajattelin edelleen pelialan koulutusta, mutta tuntui myös hyödylliseltä päästä keskustelemaan omasta tilanteesta. Tapaamisten myötä havaitsin, että keskustelut olivatkin omalla kohdallani nimenomaan palvelun suurin anti.

Viestini muille nuorille on, että kannattaa suhtautua työnhakijoille tarjottuihin palveluihin ilman ennakkoasennetta. Osallistumisesta on aina hyötyä ja samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Elämässä kannattaa säilyttää uteliaisuus uusia asioita kohtaan.

M: Kiitos haastattelusta, Juhana! Ja onnea vielä kerran opiskelupaikasta sekä menestystä tuleviin opintoihisi.

Marika Lehtonen, projektipäällikkö/ valmentaja Valmennuskeskus Public, Pirkanmaa